Ensimmäinen teelmä kolahti sitten postiluukusta, 33 euron jälkivaatimuksella. Kohtuullisesti onnistunut, mutta kun suomalaisen pitää olla aina niin 'ei tässä mitään'- moodissa niin jotain pitää marmattaa.
Vaikka siinä kuvakirjan teko-ohjelmassa on oikoluku niin jäihän sinne puolenkymmentä kirotusvihrettä. Ei niitä virheitä vaan huomaa, kun on taipumusta virheeseen.
Ja vaikka kuinka yritin pistää syrjiä suoriksi eli tasata kuvarivejä, niin eikös vaan muutama jäänyt vähän vajaaksi tai oli muuten vaan pois linjasta. Ei auttanut edes tukiruudukko.
Taustakuvien värisävyjä olisi voinut vähän vaalentaa, mutta kun ei sitä tiedä ennenkuin näkee valmiin tuotoksen.
Pari kuvaa tuli kahteen kertaan vaikka ohjelmisto sentään merkkaa käytetyt kuvat vihreillä raameilla.

Aloitin toisen kirjan hetimiten, toisin toisella kuvakirjaohjelmalla. Siinä on sitten taas ihan omat kotkotukset. Ihan en vielä päässyt sen kuvakirjan kanssa sinuksi, siinä on liian paljon kaikenlaista hienoutta. Värisäätöä ja muuta vimputusta.