Olen koonnut kaikista matkoista itselleni matkakirjoja. En siitä syystä että haluaisin kertoa mulle miten syvästi olen olemiseni kokenut vaan siksi että muutaman vuoden päästä ei muista yksityiskohtia. Silloin kahvilan tyhjentynyt sokeripussi jossa on fetsipäinen neekeri kippurakärkisin tossuin, tuo mieleen pöydän, kupin ja pienen suklaamakeisen.
70-luvulla kirjoitin mustetäytekynällä, liimailin lentolippuja ja valuutan vaihtokuitteja ja otin säästeliäästi kuvia. Ei ollut omaa kameraa, ei ihmeempää kokemusta kuvaamisesta, eikä kehittäminen ollut ollenkaan halpaa. Myöhemmin lasten kanssa matkatessa tuli matkakirjaan liitettyä hiekkaa ja kuivattuja kasveja sekä lasten kirjoituksia.

Muuttuneessa maailmassa digikameralla ja kännykällä voi ottaa kuvaa vaikka sarjassa, APS-kameralla saa panoraama-kuvaa ja skannerilla sipaisee melkein mitä tahansa digimuotoon. Puhumattakaan netistä, josta löytyy faktaa ja vitsiä asiasta kuin asiasta ja paikasta jos toisesta. Eikä mustetäytekynäkään enää tursuta mustetaan paineistetussa matkustamossa, ja kirjoittaminen onnistuu jos vaan minissä tai vastaavassa virtaa piisaa.

Noin vuosi sitten kokeilin ensimmäista kuvakirjaa. Yritin kolmella ei ohjelmistolla. Yksikään ei ollut ihan sitä mitä halusin, mutta jokaisessa oli hyviä puolia. Huonot puolet sitten olivat erilaisia. Yhdessä oli tekstin pituus rajoitettu n 200 merkkiin ja muotoilu ominaisuudet nollassa. Toisessa taas ei voinut kuvan kokoa muuttaa kuin suuremmaksi. Ja kolmas kaatuili yhtenään. Kaikkiin oli helppoa raahata kuvia ja asetella niitä kuin albumiin, mutta kuvakirjaksi ei albumista ole.

Pidin ajatuksesta, mutta toetutus ei viehättänyt niin paljoa että olisin viitsinyt tekeleestä tilata oikeaa tulosta.